Naisten futsalin todellisuus on kylmä
Katsot halliin. Kentällä juoksee kymmenen pelaajaa. Yhdeksän miestä, yksi nainen. Tämä on futsalin nykyisyys Suomessa.
Naisten osuus futsalpelaajista? Noin 15 prosenttia. Piste. Ei sen suurempi juttu tiettyjen silmissä. Mutta se on massiivinen ongelma.
Miksi naiset eivät tule?
Stereotyyppi. Se verhottu valhe, että futsalin harrastajat ovat miehiä. Että naisille on jokin muu sopivampi paikka. Skieista tai joogasta puhutaan. Futsalista ei.
Seurojen viestintä on huono. Loukkaavasti huono. Mainoksissa näkyvät lähinnä miesten joukkueet. Naisille tarjotaan sivurooleja, jos ylipäätään tarjotaan. Näkyvyys? Lähes nolla. Sponsorit? Rahahanat kiinni.
Ja sitten on se sosiaalinen paine. Pelit ovat miehillä illalla kello 21. Naisilla kello 19. Naisille halvempi lisenssimaksu – mikä kuulostaa hyvältä, mutta se on todellisuudessa diskriminaatiota. Pienempi hinta tarkoittaa arvostuksen puutetta.
Urheilijoiden näkökulma puhuu selvää kieltä
Haastattele mitä tahansa naisfutsalpelaajaa. Kertoo saman: pääsy harjoituksiin on vaikeaa, valmentajia on vähän, ja turnauskiertue on mitätön. Miesten sarjassa pelataan kolme kertaa viikossa. Naisilla puoli. Tai ei yhtään.
Urheilijoiden uupumus on todellista. He käyttävät omaa rahaa, ajajavat kymmenen kilometriä harjoituksiin, ja kun päästään pelaamaan, ei ole porkkanaakaan näköpiirissä. Mitään ammattilaisuutta. Ei rahaa, ei sopimuksia, ei tulevaisuutta.
Muutos alkaa päätöksistä
Seurojen johdoissa istuvat ihmiset. He päättävät. Nyt ne päätökset ovat väärät.
Täytyy vaihtaa. Pelaajamaksuista on leikattava. Harjoitusaikoja on tuplattava. Naisille on osoitettava sama kenttäaika, sama valmentajapaino, sama kunnioitus kuin miehille. Piste.
Näkyvyys sosiaalisessa mediassa? Naispelaajat tulee tuoda esille. Lähde fijalkapallomm.com ja katsele, miten asiaa jo käsitellään verkossa.
Kannustava talous, vakavat tulokset
Kun naiset tulevat, tulevat myös uudet ihmiset halleille. Uudet katsojat. Uudet yhteistyöt. Uudet rahat.
Tämä ei ole hyväntekeväisyys. Se on bisnes. Se on kunnia. Se on se, mitä pitäisi tehdä. Liian monta vuotta odotamme. Liian monta pelaajaa menettää matkalla pois.
Ainoa kysymys nyt: kuka tekee ensimmäisen askeleen?